Paluu opiskelijan arkeen!

Kesä on taas mennyt ihan huristen ja syyslukukausi jo kolkuttelee ovia. Uudet ykköset aloittavat ja ovat täynnä jännitystä, uteliaisuutta ja jopa pelkoa. Uuden koulun aloittaminen on aina mielenkiintoinen kokemus. Miten koulun käytännöt toimivat? Millaiseen ryhmään joudun? Oliko tämä nyt oikea koulutusohjelma minulle?

Vastauksia ei voi tietää etukäteen ja selviävät ajan kanssa.  Tärkeä apu opiskelun aloittavalle ovat tuutorit. Heiltä löytyy vastaus lähes kaikkeen ja jollei tarkkaa tietoa löydy, niin he ohjaavat viisaampien tykö. Muistan itse kun aloitin Ramkissa opiskelun niin tuutoreista oli iso apu niin kouluun ja muihinkin liittyvissä asioissa.

Vanhoille opiskelijoille kouluun palaaminen on paljon rennompaa, moni jopa odottaa sitä, kuten myös allekirjoittanut. Vaikka kesätöissä onkin ollut nastaa, niin on aina kiva nähdä koulukavereita ja palata penkinkulutushommiin. Alkusyksy on erittäin kiireistä tapahtumien osalta, mutta toisaalta kurssit vasta alkavat joten tenttejä ei yleensä ole ihan heti. Alkusyksystä on hyvä miettiä tavoitteita lukuvuodelle: Monta noppaa kerään? Aloitanko kenties jonkun uuden harrastuksen koulun ohessa?

Erittäin mielenkiintoisen syyslukukaudesta tekee myös vuoden vaihteessa tapahtuva Kemi-Tornion ja Rovaniemen ammattikorkeakoulun yhdistyminen Lapin ammattikorkeakouluksi. Miten se käytännössä sujuu? Onko pakka ihan sekaisin, vai onko operaatio sellainen ettei sitä huomaa kuin koulun ulkoasun osalta?

Koulujen yhdistymiseen liittyy myös opiskelijakuntien yhdistyminen. Rovaniemen Camos ja Kemi-Tornion Ketoakku sulautuvat yhdessä Lapin ammattikorkeakoulun opiskelijakunta Rotkoksi. Vaikka yhdistyminen tapahtuu vuoden vaihteessa, on esityö ollut jo vuoden alusta asti käynnissä. Voin kertoa että ei ole mikään aivan helppo homma J

Huhuja olen kuullut myös hepusta nimeltä Frank? Kuka ihmeen Frank? Kuulemma parasta mitä on tapahtunut opiskelijaeturintamalla. Pysykää kuulolla!

Nähdään koulun käytävillä!

Teemu Appelgren

Camoksen varapuheenjohtaja

Hissukseen, muttei hukassa!

Täällä ollaan valitettavan hissukseen oltu, kiireiseen kevääseen kuuluu paljon ja syksyllä toivotamma opiskelijat uuteen toimistoon erittäin lämpimästi tervetulleiksi kahvin keittoon ja aikaa viettämään! :)

Koitamme päästä tähänkin suuntiin päivittelemään kuulumisia runsaammin jahka saadaan hommat viimeisteltyä. Olen pistänyt oman projektin pystyyn, joka on vähän erilainen blogi kuin tämä Camoksen oma, tutustukaa ihmeessa:

http://paivammeajatus.blogspot.fi

Sitten Camos päivittelee tiheämmin olostaan facebookin puolella:

https://www.facebook.com/camosramk?fref=ts

Toivottavasti ollaan täälläkin jälleen pian linjoilla ja ihastuttavaa kesää!

Opettajillemme

Haluatko sinäkin olla aina illalla jossain hieman parempi, kuin mitä olit aamulla herätessäsi?

Ihmiset oppivat läpi elämän ja on todella tärkeää, että meillä on apua ja tukea oppimisessa. Opettajien tehtävä on tukea oppimista, mutta miten he itse voisivat kehittyä aina vain paremmiksi?

Videossa on huomioitu myös Suomi... hyvällä, mutta löysin itse ainakin meiltäkin petrattavaa, löydätkö sinä? :)





Keskustellaan, kehitytään ja ollaan aina vain parempia, yhdessä!

Ai että miksi mielenosoitus?

Valtakunnallinen suurmielenosoitus opintotukiasiasta järjestetään 20.3.2013 Helsingissä.

-Tarkemmat tiedot tapahtumasta täällä-

Rovaniemellä paikallinen mielenosoitus 19.3.2013, mukana ovat Camos, LYY sekä lukiolaiset ja ammattikoululaiset! Toki kaikki kansa on tervetullut paikalle seuraamaan tunnelmaa :)

-Tarkemmat tiedot tapahtumasta täällä-

Haluaisin vähän puhua niistä syistä miksi opiskelijat osoittavat opintotukiasiasta mieltä - tai ainakin oman näkemykseni asiasta. 

Opiskelijat ovat pääsääntöisesti hyvin valveutuneita siitä mitä yhteiskunnassamme tapahtuu. Tiedämme meneillään olevista säästötalkoista joiden tarkoitus on estää Suomen valtiota ajautumasta entistäkin suurempiin velkaongelmiin. Olemme pyrkineet olemaan mahdollisimman tiiviisti mukana keskuteluissa opintotukiasian osalta, jotta pääsisimme yhdessä valtiovallan kanssa etsimään hyviä ratkaisuja. Haluamme olla mukana keskustelussa ehkäistäksemme ei-toivottujen ratkaisujen lieveilmiöitä. Työtä asian eteen ovat pääasiallisesti tehneet seuraavat valtakunnalliset opiskelijajärjestöt:

Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto SAKKI 
Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto – SAMOK
Suomen Lukiolaisten Liitto (SLL)
Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL)
Suomen Opiskelija-Allianssi – OSKU

Kuitenkin viimeisimmässä puolivälitarkastelussa, kun opintotukiasiaa käsiteltiin, opiskelijakenttä jäi ilman vastauksia. Pitkään kestäneet valmistelut ovat junnanneet paikoillaan ja valmistelutyöryhmä ei ole löytänyt työssään yhteisymmärrystä. Valmistelijoiden tuskastuessa käytävään keskusteluun ja sen epäselvyyteen, opiskelijat eivät voi muuta kuin vaatia avointa keskustelua asian osalta! 

Mielenosoituksessa on siis kyse siitä, että myös meitä täytyy kuunnella ja haluamme avointa keskustelua meitä koskevissa asioissa.

Miksi opiskelijat ovat mahdollisista tulevista muutoksista huolissaan? 

Opiskelijakenttä on  huolissaan siitä, että leikataan harkitsemattomasti ja nän toimittaessa voidaan aiheuttaa suurempaa haittaa kuin hyötyä. Tiedostamme Suomella olevan todellisia paineita leikata, joten hätiköintiä päätöksenteossa saattaa tapahtua vaikkei siihen olisi varaa. Tähän opintotuen ympärillä vellovaan keskusteluun tarvitaan aikaa ja pitkäjänteisyyttä ja se tulee tehdä yhdessä asianomaisten osapuolten kanssa. Todellisuudessa lisäkeskustelua ja huomiota tarvittaisiin nimenomaan koulutuspolitiikan sektorilla, jotta ydinongelmaamme, eli opintojen pitkittymiseen, saataisiin ratkaisuja.

Opintotukiasian tiimoilta on myös ilmoilla ollut keskusteluja, kuinka opiskelijoiden toimeentuloa "leikkaamalla" saataisiin opiskelijat nopeammin työelämään. Tämän hetken todellisuus on kuitenkin aika huolestuttava: 

- Vuonna 2007 opiskelijoiden pienituloisuusaste oli 29,7 prosenttia ja palkansaajista pienituloisia samana vuonna oli 3,4 prosenttia. 

- Opintorahan ostovoima laski vuodesta 1994 vuoteen 2009 mentäessä 23 prosenttia. Samassa ajassa opintorahan suhde yleiseen ansiotasoon nähden heikkeni 35,1 prosenttia. 

-Korkeakouluopiskelija voi saada opintotukea maksimissaan 799,60 euroa kuukaudessa. Tämä summa sisältää varsinaisen opintorahan (298 euroa) lisäksi erikseen haettava asumiseen tarkoitettu tuki (201,60 euroa) ja vapaa-ehtoinen valtion takaama opintolaina (300 euroa). Suhteellisen harva opiskelija kuitenkin tukeutuu lainaan, vain alle 40% opiskelijoista.

"Opintotuki jää suurimmillaankin selvästi köyhyysrajan alapuolelle. Vuonna 2007 yksinasuvan köyhyysraja oli 1100 euroa kuukaudessa. Ei ole tavatonta, että suurimmissa opiskelukaupungeissa opintotuki kattaa juuri ja juuri asumismenot, eikä siitä vuokranmaksun jälkeen riitä muuhun elämiseen ollenkaan rahaa." 

Ja siitä lainan nostosta: 

"Aiemmin korkeakoulutus takasi työpaikan, mutta nyt on toisin: Akavan mukaan korkeakoulutettujen työttömyys on ennätyskorkealla. Ei siis ihme, että tulevaisuuden epävarmuuden, pätkätöiden ja työttömyyden pelon takia vain n. 40 prosenttia opiskelijoista nostaa opintojensa aikana opintolainaa."

(lähteet: Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen artikkeli ja Suomen ylioppilaskuntien liitton julkaisu)

________________

Jos me opiskelijat olemme nyt jo köyhyysrajan alapuolella, en kuvailisi tilanteemme olevan kovinkaan juhlava. Sitten meitä vielä arvostellaan siitä että töissäkäynti hidastaa opiskeluja! Missä kohtuus? Monen opiskelijan on välttämätöntä käydä töissä, jotta he voisivat saada peruselämiseen tarvittavat rahat. 

Nykyisillä tulevaisuuden näkymillä ymmärrän täysin ihmisten haluttomuuden lainanottoon. Siinä vaiheessa, kun valmistutaan ja halutaan perustaa perhe, asuntolaina on mahdollisesti ajankohtainen asia. Maksamaton opintolaina kummittelemassa niskan takana ei tee lisälainanotosta helppoa. Ihmiset kuitenkin ymmärtävät lainan luonteen - lainat tulee maksaa takaisin korkoineen jos maksukykyä on, oli valtiontakaukset tai ei.

Uskon, että lähestulkoon kaikkien opiskeljoiden toiveissa on päästä pitkäaikaisiin töihin ja pystyä tulevaisuudessa hoitamaan omaa talouttaan itsenäisesti. Nykyisiä opiskelijoita tulee koskemaan epäilemättä kaikki muutkin leikkaukset, joita Suomen valtio tekee. Olemme veronmaksajia, siinä missä kaikki muutkin suomalaiset ja suurimmalla osalla meistä onkin edessään vuosikymmenten verotalkoot. Tulemme suurella todennäköisyydellä koulutuksemme avulla mahdollistamaan suuremmat verokertymät, kuin mikäli olisimme suorittaneet vain pakollisen oppivelvollisuuden. Maksamme koulutuksemme tukemisen kyllä takaisin valtiollemme.

Ajamalla opiskelijoita syvemmälle taloudelliseen ahdinkoon, saamme tuskin aikaan valtiovallan toivomia tuloksia. Kehottaisinkin siis keskustelua siirtymään enemmälti koulutuspolitiikan piiriin ja opiskelujen tukemiseen!

Siispä herättäkäämme keskustelua ja tehkäämme hyviä ratkaisuja yhdessä! Meidänhän kuuluu rakentaa ja ylläpitää tätä hyvinvointivaltiota yhdessä. Tulevaisuuteen kuuluu panostaa ja mielestäni meidän tulisi katsoa pitkällä tähtäimellä eteenpäin.



Terveisin, 

Jonna Jakkila
Camoksen hallituksen puheenjohtaja 



Lisätietoja ja kuva aiheesta: www.opintotuki.fi

Laskiainen liikutti

Ramkin ja Yliopiston opiskelijat kokoontuivat lapsenmieliseen laskiaisriehaan Valdemarin rantaan laskiaistiistaina 12.2. 

Oli hienoa nähdä, kuinka hetkessä opiskelijat ovat kuin yhtä perhettä ja kisailivat toisiaan vastaan leikkimielellä! 

Pimp my pulkka-kilpailussa nähtiin taas mitä erikoisempia tuunauksia ja futiksessa hanki pölisi niin paljon, ettei eteen meinannut nähdä!! 

Myös aerobic Camoksen vetämänä oli raivohauskaa, DJ Cryeye:lle suurkiitokset!

Valdemarin mehevät makkarat ja laskiaispullat olivat kuin sata jänistä aktiviteettien lomassa! 

Iltatapahtuma alkoi Tivolin koristelun jälkeen suorastaan fenomenaalisissa tunnelmissa...

Tapahtumaa markkinoitiin ja suunniteltiin tammikuun aikana ahkerasti ja ennakkolippuja iltabileisiin myytiin ennen kaikkea riehan aikana kiitettävästi. Paikalla oli sankoin joukoin sekä suomalaisia että kansainvälisiä opiskelijoita ja suurin osa ihmisistä oli kunnioittanut dress codea 80-lukua mukaillen!

Talviterveisin, Laura

Greetings from Spain!

Text created by Laura Kärkkäinen who lost her password to the blog... :D 

Laura is a member of Camos Board who has been in Barcelona since May. Here's her thoughts about doing a rehearsal abroad!

"My decision to do the advanced training in Barcelona had several reasons. I did my exchange program here and I fell in love with Catalonya that with its rich culture differentiates a lot from the rest of Spain. In addition,  I was  enthusiastic in learning fluent Spanish. 

The most challenging and time-consuming phase of the process was first to get hired and later to pass the training course. I feel very proud of myself to have managed to find a job in the middle of the economical crises that Spain is struggling with.  I was supposed to stay here over the summer but as I got this opportunity thanks to the Erasmus movement Rovaniemi University of Applied sciences, this is my eight month here!

Training course was very intense, interesting and challenging. Even though my level of Spanish is rather high, sometimes I faced moments of despair. The last challenge during the training course of 2 weeks was to pass the final exams that were held partly in English. I was extremely exhausted and I remember how I cried at the parking lot of the airport after having passed the exams with a good degree.

Finally, I started to work as a passenger service agent at check-in, boarding gates and Lost & Found department.

Me in my Uniform

My personal experiences during the training/working period for Menzies Aviation were positive, challenging and rewarding. It has not been easy to realize the cultural and linguistic differences between the cultures and equality in working life. I got friends at the work and received a decent training before the first shifts. The majority of my colleagues and supervisors treated me kindly and I got to work independently.

Despite the fact that I have earned less than 50 % of what I would have earned in Finland, I appreciate this experience. The biggest reason for my ambition to survive abroad is my strong will to live independently. Sometimes it’s very hard because the feeling of certain “homelessness” is following me wherever I go.

What comes to the international ambiance, I have to tell that due to my open-minded personality I find it easier to live abroad than in Finland. Spanish people live with their whole heart and so do I. I never have to talk quietly or stop laughing/crying as some people suggest me to do in my home country. 

As Barcelona is a big metropolitan, you can find all kind of people here. For many people, this is a city where you are encouraged to find your own way. Wandering among other survivors somehow gives one comfort and strength we all need in this life.

My tip for the students traveling to Spain is to study Spanish as much as possible because otherwise it's hard to manage with the local people. Students who don’t know any Spanish should not study or do their trainings at the local enterprises because it's surprisingly challenging since local people do not have as high level of English as Finnish people do. Having at least good basics in Spanish help students to find accommodation without getting “robbed”, open a local bank account, get a library card and transportation card etc.

Now that my working/training has finished, I am ready to return to Rovaniemi and finish my studies. I hope to be able to communicate with international students and listen to their experiences, worries and joys! As next year I will be concentrating on the well being of students, I am willing to organize laid back reunions at the living room of students, right in front of the Student Union’s office.

See you in January!

-Laura-"

Jäsenmaksun verran joulumieltä

Kun meidän suvulla on joulu, on lahjojen avaaminen aina parin tunnin show jonka jälkeen aikuiset istuvat epätoivoisena roskien seassa ja lapset käyvät kierroksilla kun eivät tiedä millä lelulla leikkisi ensin. Viimeistään helmikuussa minä ja sisarukseni saamme rojuhepulin ja väintään puolet joululahjoista lähtevät roskiin tai kierrätykseen.

Siksipä omatunnossa tuntui vihlaisu välittömästi kun luin IBSin sivulta Facebookista Inno Barents Labin kampanjasta jossa kerätään pehmoleluja Murmanskin orpokoteihin. Siellä nimittäin kolmea lasta kohden on pahimmillaan vain yksi lelu.

Harmikseni olin saanut viimeisimmän rojuhepulin marraskuun alussa, jolloin raahasin jätessäkillisen leluja kierrätykseen. Kun ehdotin että osallistuisimme porukalla Camoksen kanssa, olivat kaikki heti mukana. Koska totesimme omat pehmoleluvarastomme hieman niukiksi, päätimme että hankimme lisäksi kirpputorilta leluja opiskelijakunnan vuosimaksua vastaavalla summalla.




Ilahduimme suuresti kun havaitsimme millaisen kasan todella hyväkuntoisia leluja tuolla summalla saikaan!

23 euroa on todella pieni hinta siitä että sillä tehdään kolmisenkymmentä lasta iloiseksi -edes hetkeksi!

Leluja kerätään Rovaniemen Prismassa vielä tämän viikon loppuun asti, joten kaikki nyt tyhjentämään omista, kaverien ja vanhempien kaapeista ylimääräiset pois ja joulumieltä tuottamaan!


Ja ihanaa joulunodotusta kaikille!
Kohta on jo L_O_M_A!
Jee!